Maalintujen pistelaskenta

Tapio Eeva & Jukka Suhonen
teeva@utu.fi
Biologian laitos, Turun yliopisto

Pistelaskenta on linturetkeilyyn helposti yhdistettävä lintukantojen seurantamenetelmä. Se tuottaa laskijalle mieleenjääviä elämyksiä lintujen parhaaseen lauluaikaan. Samalla hän voi tehokkaasti edistää lintujen ja luonnon suojelua keräämällä järjestelmällisesti tietoa linnustomme ja elinympäristöjemme muutoksista. Maalintujen pistelaskennan avulla tutkitaan lintukantojen vuosittaisia muutoksia vakiopisteissä ja eri elinympäristöissä. Tässä harjoituksessa opit yhden tärkeimmistä pesimälintujen kannanarviointimenetelmistä. Pistelaskenta yhdessä kokeneemman laskijan kanssa kehittää lajintuntemusta ja etenkin lintujen äänien oppimista elämyksellisellä tavalla. Lintujen äänien opiskelu on aina tehokkaampaa luonnossa kuin valmiita äänitteitä kuuntelemalla.

Avainsanat: kannanarviointi, lajimääritys, lajimäärä, linnut, pistelaskenta, seuranta, yksilömäärä

Johdanto

Pistelaskenta on maalintujen kannanmuutosten seurannan päämenetelmä. Suomessa laskennat aloitettiin vuonna 1984. Pistelaskennan avulla voidaan tutkia lintukantojen vuosittaisia muutoksia vakiopisteissä, selvittää biotooppien välisiä eroja ja eri lajien tiheyttä. Lajien erilaisen havaittavuuden vuoksi menetelmä ei yleensä kuvaa todenmukaisesti lajien keskinäisiä runsaussuhteita. Laskentamenetelmä ei tuota kelvollista aineistoa vesilinnuista, joten seuraavat lajiryhmät jätetään laskematta: kuikka-, uikku-, sorsa- ja lokkilinnut sekä nokikana. Sen sijaan muut rantakanat ja kahlaajat lasketaan mukaan. Tämä harjoitus noudattaa soveltuvin osin Luonnontieteellisen keskusmuseon laskentaohjeita.

Menetelmät

Suunnittele 5 pisteestä koostuva reitti, jossa pisteet ovat vähintään 250 metrin päässä toisistaan. Havainnointipisteet tulisi sijoittaa niin, että 50 metrin säteellä pisteestä olisi vain yhtä pääelinympäristöä. Laskenta tehdään tyynellä poutasäällä. Havainnoi jokaisessa pisteessä tasan 5 min. Kirjaa kaikki havaitsemasi linnut (näköhavainto tai äänihavainto), pois lukien vesilinnut ja lokkilinnut, ja erottele ovatko linnut ensihavaintotilanteessa 50 m säteen sisällä (S) vai ulkopuolella (U) havaintopisteestä. Havainnointi tapahtuu kuuntelemalla ja paljain silmin havainnoimalla. Kiikareita käytetään lähinnä lajimäärityksen varmistamiseen. Tämän viiden pisteen laskennan voi toistaa erilaisissa habitaateissa (esim. havumetsä ja lehto), mikä mahdollistaa elinympäristöjen vertailun. Harjoittelu kannattaa aloittaa karusta kangasmetsästä, jossa laji- ja yksilömäärä on reheviä ympäristöjä pienempi. Harjoittele etukäteen tunnistamaan ainakin yleisimpien lintulajien (pajulintu, peippo, metsäkirvinen) laulut esimerkiksi nettisivulta https://www3.otava.fi/linnunlaulu/. Laskentamenetelmän tarkempi kuvaus löytyy Luonnontieteellisen keskusmuseon sivuilta:

Ohjeet, LUOMUS nettisivu: https://www.luomus.fi/fi/pistelaskenta-ohjeet
Ohjeet, LUOMUS PowerPoint: https://www.luomus.fi/sites/default/files/files/Pistelaskenta.ppt

Kuva 1. Suunnittele viidestä, vähintään 250 metrin päässä toisistaan sijaitsevasta pisteestä koostuva laskentareitti. Kirjaa ylös havaitsemasi maalinnut sekä ovatko linnut ensihavaintotilanteessa 50 m säteen sisällä (S) vai ulkopuolella (U) havaintopisteestä.

Ajankohta

Suositeltava laskentakausi on Etelä-Suomessa 20.5.–20.6. ja Pohjois-Suomessa 30.5.–30.6. Suositeltu laskenta-aika on varhain aamulla, jolloin lintujen lauluaktiivisuus on suurin (museon ohjeen mukaan klo 4-9).

Tarvikkeet

Laskennassa tarvitaan muistivihko, kynä ja sekunnit näyttävä kello sekä kiikari lajinmääritysten varmistamiseen. Reitin nimi, laskija, päivämäärä ja pisteiden numerot merkitään muistivihkoon. Pisteestä toiseen siirrytään jalan tai jollain kulkuneuvolla. Tiettömässä maastossa saatetaan tarvita kompassia. Vielä kätevämpi on GPS-paikannin, johon voi tallentaa pisteiden koordinaatit.

Aineistonkeruulomakkeet ja aineiston analysointi

Laskettava yksikkö on pesivä lintupari (ei yksilö). Laskennan tuloksena on siis parimäärä per neliökilometri. Syötä laskentataulukkoon havaitut lintulajit ja niiden määrät kussakin laskentapisteessä. 50 m säteen sisä- ja ulkopuolella olevat havainnot kirjataan taulukkoon erikseen (sarakkeet Sisä vs. Ulko). Eri lintulajien havaittavuus vaihtelee muun muassa linnun äänen voimakkuuden mukaan ja laskentataulukko huomioi tiheyksiä laskettaessa tätä vaihtelua käyttämällä valtakunnallisesta aineistosta laskettuja lajikohtaisia kuuluvuuskertoimia. Havaittavuuserojen huomioiminen mahdollistaa tiheyden laskemisen koko aineistosta (Sisä + Ulkohavainnot). Tuloksia tulkittaessa kannattaa muistaa että saadut tiheysarviot soveltuvat esim. vuosien tai paikkojen väliseen vertailuun, mutta eivät välttämättä vastaa todellista absoluuttista lintutiheyttä luonnossa. Laskentataulukko tuottaa myös lintuyhteisön monimuotoisuutta kuvaavan Shannonin–Wienerin indeksin.

Harjoituksen muokkausmahdollisuudet

Laskentapisteiden määrää voi lisätä tai vähentää tarpeen mukaan.