Luontokato eli luonnon monimuotoisuuden hiipuminen ihmisen toiminnan seurauksena on jatkuvasti syvenevä maailmanlaajuinen ongelma. Käynnissä on maapallon historian kuudes massasukupuuttoaalto ja olemme vaarassa menettää miljoonia lajeja tulevien vuosien aikana.
Tällä hetkellä menetämme lajeja 10-100-kertaisella nopeudella normaalitasoon verrattuna. Luontokadon eteneminen uhkaa vääjäämättä myös ihmisten hyvinvointia ja taloutta. On selvää, että luontokadon pysäyttämiseksi tarvitaan nopeita toimenpiteitä, lainsäädäntöä, poliittista ohjausta, kiinnostusta, koordinoitua toimintaa, tietoa ja osaamista kaikilla yhteiskunnan osa-alueilla.
Poliittiset toimenpiteet luontokadon hillitsemiseksi ovat riittämättömiä ja ristiriitaisia, kuten olemme viime aikoina nähneet muun muassa luonnonsuojelulain uudistamisen ja EU:n ennallistamislainsäädännön osalta. Tämä siitä huolimatta, että viime vuosina suuren yleisön luonnonsuojelumyönteisyys, samoin kuin luonnon virkistyskäyttö, on kasvanut ja monimuotoisen luonnon hyvinvointi- ja terveysvaikutukset on tunnistettu tutkimuksessa. On ilmeistä, että luonnon monimuotoisuuden merkityksen ymmärtäminen yhteiskunnan eri tasoilla ja toiminnoissa vaatii vielä paljon huomiota ja työtä.
Miten voimme varmistaa, että luonnon monimuotoisuuden asiantuntijoita koulutetaan riittävästi ja monitieteisesti yhteiskunnan toiminnan eri alojen tarpeisiin? Yliopistoilla on tässä keskeinen rooli tutkimusperustaisen tiedon tarjoajana ja suunnannäyttäjänä. Korkeatasoinen biodiversiteettitutkimus ja luonnonsuojelubiologian tutkimus ovat pohjana kaikelle luontotiedon opetukselle. Luonnontieteellisillä museoilla ja yliopistojen ylläpitämillä kenttäasemilla on tärkeä tehtävä koulutuksessa ja tutkimuksessa. Tulevaisuudessa myös erilaiset virtuaaliset oppimisympäristöt voivat tukea oppimista, mutta digitaalisuus ei voi korvata maasto-opetusta.
Riittävä resurssointi luonnon monimuotoisuuden opettamiseen yliopistoissa on huomioitava ja turvattava kireästä taloustilanteesta huolimatta, koska luonnon elvyttämisen kustannus kasvaa moninkertaiseksi biodiversiteettikriisin syventyessä. Luonnon monimuotoisuuteen liittyvää tietotaitoa tarvitaan niin laajalla monitieteisellä kuin syventävällä aihespesifisellä tasolla.
Luonto- ja ympäristöasioiden osaaminen on tulevaisuudessa entistä tärkeämpää eri aloilla, muun muassa yritystoiminnassa, jossa siitä on jo osin tullut kilpailutekijä. Lähivuosina osaajien tarve tulee entisestään kasvamaan myös esimerkiksi ajankohtaisiin EU-tasolta tuleviin elinympäristöjen ennallistamiskysymyksiin liittyen. Erityisesti taitavia lajisto- ja elinympäristöosaajia tarvitaan uhanalaisten lajien ja luontotyyppien tunnistamiseen. Koulutuksen täytyy vastata näihin tarpeisiin.
On aika kytkeä biodiversiteettiteemat kaikkien alojen opetukseen, jotta luontokadon vaikutusten ymmärtäminen kasvaa yhteiskunnan eri tasoilla. Tämä valmistaa opiskelijoita monipuolisempiin urapolkuihin. Perustutkinto-opiskelijoiden lisäksi biodiversiteettiopintotarjontaa on tuotava myös avointen yliopistojen puolelle turvaamaan jatkuvan oppimisen mahdollisuuksia.
Biodiversiteettikoulutusverkostossa korkeakoulujen yhteistyönä järjestettävä ristiinopiskelu tarjoaa opiskelijoille mahdollisuuden päästä toisten yliopistojen erikoiskursseille, ja näin koulutusresursseja voidaan jakaa tehokkaammin. Verkoston koulutusyhteistyö on vasta alussa ja vaatii pitkäjänteistä panostusta. Jatkuvuuden varmistamiseksi toiminta tulisi saada turvattua osaksi yliopistojen perustoimintaa.
Ajattelemme, että Suomella on kaikki mahdollisuudet olla suunnannäyttäjä biodiversiteettikriisin ratkaisemisessa, sekä kotimaassa että kansainvälisesti, mutta mukaan tarvitaan laajasti yhteiskunnan eri toimijoita.
Biodiversiteettikoulutusverkoston johtoryhmä
