4–5.11. järjestettiin Jyväskylässä Unifin KEVA eli kestävyys- ja vastuullisuusseminaari (Sustainability and Responsibility -Seminar), johon hankkeemme osallistui järjestämällä kaksiosaisen työpajan monitieteellisyydestä biodiversiteetin opetuksessa (Multidisciplinarity in biodiversity education). Työpajassa esittelimme projektia ja sen etenemistä, sekä keskustelimme monitieteisyydestä ja sen monista puolista.
Työpajaan osallistui noin 15 henkilöä erilaisista akateemisista taustoista. Edustusta oli muun muassa biologiasta, kielitieteistä, sosiaalitieteistä, luokanopettajista, antropologiasta ja kestävyystieteistä. Saimme mukaan akateemisella uralla hyvin eri vaiheissa olevia henkilöitä: opiskelijoista aina tohtoreihin saakka. Koska työpajan osallistujat olivat hyvin erilaisista taustoista, oli tärkeää selvittää, mitä biodiversiteetti tarkoittaa kunkin oman alan ja itsensä näkökulmasta.
Yhdessä pääsimme lopputulokseen, että biodiversiteettiä ei voi erottaa ihmisestä, koska biodiversiteetti koskettaa jokaista elämän osa-aluetta. Yksinkertaisesti sanottuna: biodiversiteetti on elämää. Keskustelu oli mielenkiintoista ja antoi hyvän kuvan, kuinka jokainen pystyi löytämään jotakin tarttumispintaa aiheeseen. Työpajan ensimmäisen päivän päätimme pohtimalla, mitä mahdollisuuksia ja haasteita monitieteellisyydessä on opettamisen kannalta. Jokainen osallistuja sai kirjoittaa omat kokemuksensa ylös ja lopuksi kävimme ne yhteisesti läpi. Yhteisymmärryksen ja yhteisen kielen löytämisen vaikeus, eri taustoista tulevien oppijoiden eri tietotaitojen luomat hankaluudet ja tieteellisten “siilojen” rikkominen nousivat haasteiksi. Positiivisiksi puoliksi tai ns. “mahdollisuuksiksi” koettiin tietojen yhdistäminen eri aloilta, mahdollisuudet verkostoitua oman alan ulkopuolelta, dialogin lisääntyminen ja uusien ideoiden ja menetelmien kehittäminen ja käyttäminen.
Toisena päivänä keskityimme tarkemmin Biodiversity.now -kurssiin, jota olemme työstäneet yhdessä Climate Universityn kanssa. Kurssi koostuu MOOC:sta eli avoimesta verkkokurssista ja projektiosuudesta. MOOC-osuus on jaettu alustavasti viiteen moduuliin, joissa käsitellään biodiversiteettiä, sen uhkia, suojelua ja ajankohtaisia kysymyksiä. Kurssisuunnitelman esittelyn jälkeen keskustelimme kahdessa ryhmässä. Tehtävänä oli pohtia, millaisia asioita Biodiversity.now -kurssissa pitäisi ottaa huomioon monitieteisyyttä ajatellen. Lopuksi kävimme keskustelujen pääkohdat yhteisesti läpi. Erääksi tärkeäksi kohdaksi nousi keskustelu ja dialogi alojen välillä. Tämä voisi näkyä kurssilla opettajien välisenä keskusteluna jostakin biodiversiteettiaiheesta. Pidettiin myös tärkeänä, ettei tällainen keskustelu ole vain päälle liimattua, vaan dialogin pitäisi alkaa mahdollisimman varhaisessa vaiheessa ja vaikuttaa myös kurssiin muuhun sisältöön, kuten esimerkiksi kurssilla käytettyihin menetelmiin ja aineistoihin. On myös tarpeellista saada mukaan luonnontieteilijöiden lisäksi ihmisiä, joiden taustat ovat esimerkiksi ihmistieteissä ja taloustieteissä. Mahdollisina menetelminä mainittiin mm. keskustelut opiskelijoiden välillä ja tapaustutkimukset monitieteellisissä ryhmissä, joiden tarkoituksena on tuoda esiin reaalimaailman monimutkaisuus ja vastata sen luomiin tarpeisiin.
Haasteeksi Biodiversity.now -kurssin kannalta nousee, miten alojenvälistä keskustelua voi syntyä ja ylläpitää verkkoympäristössä. Tämän ongelman ratkaisu on erittäin tärkeää, jos ja kun haluamme ylläpitää monitieteistä ilmapiiriä kurssilla. Mahdollisimman monipuolisen tekijäjoukon kerääminen kurssin suunnittelu- ja luomisvaiheessa on olennaista monitieteistä kurssia tehdessä ja ajommekin kiinnittää tähän huomiota.
Lopetimme päivän käymällä yhteisesti läpi Dasguptan raportin (The Economics of Biodiversity: The Dasgupta Review) pääteemoja hankkeen vastuullisen johtajan Elina Oksasen johdolla. Kantavana teemana oli ihmisen ja talouden riippuvuus luonnosta ja ekosysteemipalveluista, ja miten tällä hetkellä menetämme tätä luontopääomaa (esimerkiksi maan- ja puhtaan veden käyttö). Kuten työpajassa keskustelimme, myös Dasguptan raportti alleviivaa sitä, että talousjärjestelmäämme ei voi poistaa ympäröivästä luonnostamme. Vaikka tilanne on vakava, toivoa silti on muuttaa nykyisiä järjestelmiämme monimuotoisuutta ylläpitävään ja parantavaan suuntaan.
Lopuksi haluamme vielä kiittää seminaarin järjestäjiä, Unifia ja Jyväskylän yliopistoa, sekä työpajaan osallistuneita. Työpaja oli oikein onnistunut ja antoi meille paljon hyviä ideoita ja ajatuksia, joita viedä eteenpäin. Monitieteisyys ja yhteisen kielen löytäminen on tärkeää, ei vain Biodiversity.now -kurssin, vaan myös koko luontokadon pysäyttämisen kannalta.
Kirjoittaneet: Iida-Sofia Holma ja Emma Hakanen
